— Miesparka! Onko hän kuollut?
— On, neljättä kuukautta sitten, helmikuun viimeisenä päivänä.
— Teillä on verrattoman hyvä muisti, kun tuolla tavoin muistatte päivämäärät.
— Muistan tämän päivän siksi, että puheenaolevan miesraukan kuolema oli yhteydessä erään sangen omituisen tapauksen kanssa.
— Saisinko kuulla tämän tapauksen? kysyi englantilainen niin uteliaan näköisenä, että ihmistuntija olisi ihmetellyt sellaista ilmettä hänen tyynillä kasvoillaan.
— Kyllä, varsin hyvin. Apotin tyrmästä oli neljänkymmenenviiden tai viidenkymmenen jalan päässä erään bonapartelaisen kätyrin koppi. Hän oli ottanut osaa kruununanastajan paluuseen vuonna 1815 ja oli hyvin tarmokas ja vaarallinen mies.
— Todellako? sanoi englantilainen.
— Oli kyllä, sanoi herra Boville. — Satuin näkemään tämän miehen vuonna 1816 tai 1817, eikä hänen koppiinsa uskaltanut mennä ilman sotilasvartiota. Hän teki minuun hyvin syvän vaikutuksen, enkä koskaan unohda hänen kasvojaan.
Englantilainen hymyili tuskin huomattavasti.
— Sanoitte, että nuo molemmat tyrmät olivat…