Kuultuaan tämän huudon rouva Morrel riensi sisään ja vaipui poikansa syliin.
— Äiti, sanoi nuori mies katsellen vuoroin äitiään ja sisartaan, — mitä on tapahtunut? Minä aivan kauhistuin saadessani kirjeenne ja riensin tänne.
— Julie, sanoi rouva Morrel samalla antaen merkin nuorelle miehelle, — menehän ilmoittamaan isällesi, että Maximilien on saapunut.
Tyttö riensi pois huoneesta, mutta portaitten ensimmäisellä askelmalla häntä vastaan tuli mies, jolla oli kädessään kirje.
— Oletteko neiti Julie Morrel? kysyi mies hyvin italianvoittoisella murteella.
— Olen, änkytti Julie. — Mutta mitä tahdotte minusta, enhän tunne teitä laisinkaan.
— Lukekaa tämä, sanoi mies ja ojensi hänelle kirjeen.
Julie arkaili.
— Siitä riippuu isänne pelastus, sanoi kirjeen tuoja.
Tyttö tarttui molemmin käsin kirjeeseen, avasi sen nopeasti ja luki: