Kaksi tuntia myöhemmin hän laski maihin Pianosan saarelle, jossa kerrottiin olevan tavattoman paljon pyitä.
Metsästys ei onnistunut hyvin. Franz sai ammutuksi ainoastaan pari vaivaista pyytä, ja uuvutettuaan siten itsensä aivan turhan tähden hän meni jokseenkin huonolla tuulella veneeseen.
— Jos teidän ylhäisyytenne vain tahtoo, sanoi laivuri, — niin voin neuvoa verrattoman metsästyspaikan.
— Missä?
— Näettekö tuon saaren? sanoi laivuri ja osoitti sormellaan etelään päin erästä keilanmuotoista, kallioista saarta, joka kohosi aivan tummansinisen meren keskeltä.
— Mikä tuo saari on? kysyi Franz.
— Monte-Criston saari, vastasi livornolainen.
— Mutta eihän minulla ole lupaa metsästää tuolla saarella.
— Sitä ei teidän ylhäisyytenne tarvitsekaan, saari on aivan autio.
— Autio saari keskellä Välimerta, sepä omituista.