Hänen myönnyttyään keskustelivat merimiehet vähän aikaa hiljaa keskenään.
— No, kysyi Franz, — mikä nyt on taas? Onko tullut este?
— Ei, sanoi laivuri, — mutta meidän täytyy ilmoittaa teidän ylhäisyydellenne, että saari on julistettu epäiltävien seutujen joukkoon.
— Mitä se merkitsee?
— Se merkitsee sitä, että kun Monte-Criston saari on asumaton, niin siellä oleksii merirosvoja ja salakuljettajia, jotka saapuvat Korsikasta, Sardiniasta ja Afrikasta. Jos joku ilmoittaa meidän poikenneen sinne, täytyy meidän Livornoon palatessamme jäädä kuudeksi päiväksi tarkastuksen alaiseksi.
— Hitto vieköön, sehän muuttaa koko asian! Kuudeksi päiväksi! Juuri niin moneksi, kuin Jumala tarvitsi luodakseen maailman. Se on aivan liian pitkä aika.
— Mutta eihän kukaan ilmoita teidän ylhäisyytenne olleen Monte-Criston saarella.
— En minä ainakaan, huudahti Franz.
— Emme mekään, sanoivat merimiehet.
— Siinä tapauksessa lähtekäämme Monte-Cristoa kohden.