— Mutta sanoittehan, että saari on asumaton!
— Sanoinhan, että siellä ei ole varsinaisia asukkaita, mutta että se on salakuljettajien turvapaikkana.
— Ja merirosvojen, toisti Gaetano. — Sen vuoksi olenkin käskenyt purjehtia saaren ohitse, sillä, niin kuin näette, nuotio on takanamme.
— Mutta nuotiohan pikemmin rauhoittaa kuin tekee levottomaksi, sanoi Franz. — Piileskelijät eivät olisi sytyttäneet tulta.
— Se ei merkitse mitään, sanoi Gaetano. — Jos pimeässä voisitte laskea saaren aseman, niin huomaisitte, että tulta ei näe mantereelle, ei Pianosaan, vaan ainoastaan aavalle merelle.
— Te pelkäätte, että tuli merkitsee huonoa seuraa?
— Siitä olisi otettava selko, sanoi Gaetano pitäen valoa silmällä.
— Ja millä tavoin siitä voi ottaa selkoa?
— Saattepahan nähdä.
Tämän lausuttuaan Gaetano neuvotteli merimiestensä kanssa ja hetken kuluttua vene oli kääntynyt. Palattiin samaa tietä kuin oli tultukin, ja muutaman minuutin päästä tuli katosi, luultavasti kallionkielekkeen suojaan.