— Päinvastoin, sanoi Gaetano. — Heidän päällikkönsä, jolle on ilmoitettu tulostanne, kutsuu teidät aterioimaan kanssaan.
— Tuo heidän päällikkönsä näyttää olevan kohtelias mies. Miksi en siis menisi hänen kanssaan aterioimaan, varsinkin kun tuon oman osuuteni ruokaa mukanani.
— Hänellä on ruokaa kylliksi, liikaakin, mutta hän ottaa teidät asuntoonsa ainoastaan yhdellä kummallisella ehdolla.
— Asuntoonsako? kysyi nuori mies. — Onko hän siis rakennuttanut tänne talon?
— Ei, mutta hänellä on kuitenkin hyvin komea asunto, sikäli kuin olen kuullut.
— Tunnetteko siis päällikön?
— Olen kuullut hänestä puhuttavan.
— Hyvää vai pahaa?
— Molempia.
— Hitto vieköön! Ja mikä tuo ehto on?