— Mitä kerrotaan?
— Kerrotaan, että päällikön luolan rinnalla Pitti-palatsi on vähäpätöinen.
— Pelkkää unta! sanoi Franz istuutuen jälleen.
— Eikä olekaan. Cama, San Fernandon perämies, kävi siellä kerran ja kertoi, että sellaista loistoa ei ole muualla kuin saduissa.
— Tuollahan tavoin puhuen voisitte houkutella minut Ali-Baban luolaan, sanoi Franz.
— Kerron vain, mitä olen kuullut, teidän ylhäisyytenne.
— Te neuvotte siis minua suostumaan?
— Sitä en sano. Teidän ylhäisyytenne saa tehdä aivan niin kuin tahtoo. Minä en tahdo tällaisessa tapauksessa neuvoa mitään.
Franz mietti hetkisen ja ymmärsi, että upporikas mies ei voinut aikoa pahaa hänelle, jolla ei ollut muuta kuin muutama tuhat frangia. Ja koska tämä siis ilmeisesti oli vain kutsu oivallisille päivällisille, niin hän suostui. Gaetano meni ilmoittamaan siitä.
Mutta Franz oli, niin kuin olemme maininneet, hyvin varovainen. Hän tahtoi saada lisää tietoja omituisesta isännästään. Hän kysyi sen vuoksi merimiestä, joka äskeisen keskustelun aikana oli kyninyt pyytä juhlallisesti — ylpeänä hänelle uskotusta toimesta —, tiesikö tämä, miten tuo kummallinen herra oli tullut maihin, koska missään ei näkynyt venettä, ei speronaaria eikä tartaania.