— Hän on todellakin olemassa, sillä tuolla kiitää hänen pieni jahtinsa täysin purjein, ja jos katsotte kaukoputkella, niin epäilemättä tunnette hänet laivaväen joukosta.
Näin sanoen Gaetano osoitti pientä alusta, joka oli matkalla Korsikan eteläistä nientä kohden.
Franz otti kaukoputkensa ja suuntasi sen laivaa kohden.
Gaetano ei ollut erehtynyt. Laivan perässä seisoi tuo kummallinen mies katsoen saareen päin ja pitäen niin kuin hänkin kaukoputkea kädessään. Hän oli samassa asussa kuin edellisenä iltana ja heilutti nenäliinaansa jäähyväisiksi.
Franz vastasi ottamalla nenäliinansa taskustaan ja heiluttamalla puolestaan sitä.
Sekunnin kuluttua näkyi purren keulassa pieni valkoinen pilvi ja sitten kuului heikko pamahdus saarelle asti.
— Kuuletteko, sanoi Gaetano, — hän sanoo teille hyvästi.
Nuori mies otti pyssynsä ja laukaisi sen ilmaan toivomattakaan, että se kuuluisi purteen asti.
— Mitä teidän ylhäisyytenne käskee? kysyi Gaetano.
— Sytyttäkää ensiksikin soihtu.