Armeliaita ihmisiä pyydetään rukoilemaan Jumalaa, jotta nämä molemmat tuomitut tulisivat synnintuntoon.
Franz oli kaksi päivää aikaisemmin kuullut tämän kaiken Colosseumin raunioilla, eikä mitään ollut muuttunut ohjelmassa. Tuomittujen nimet, heidän rikoksensa ja rangaistuksen laatu olivat aivan samat.
Otaksuttavasti tuo talonpoika ei ollut kukaan muu kuin rosvo Luigi Vampa, ja viittaniekka merenkulkija Sindbad, joka Roomassa, Porto-Vecchiossa ja Tunisissa harjoitti armeliaisuustyötään.
Mutta aika kului, kello oli jo yhdeksän, ja Franz aikoi mennä herättämään Albertin, kun tämä hänen suureksi hämmästyksekseen tuli valmiiksi pukeutuneena huoneestaan. Karnevaali pyöri hänen päässään, ja hän oli herännyt aikaisemmin kuin hänen ystävänsä odottikaan.
— Kun me nyt olemme valmiita, sanoi Franz isännälle, — niin luuletteko, signor Pastrini, että kreivi Monte-Cristo voi ottaa meidät vastaan?
— Varmasti, sanoi hän. — Herra kreivi nousee hyvin varhain aamulla, ja on jo ollut pari tuntia ylhäällä.
— Ettekä luule, että on epähienoa mennä jo nyt hänen luokseen?
— En luule.
— Siinä tapauksessa, Albert, jos olette valmis…
— Aivan valmis, vastasi Albert.