— Minä ajattelen, vastasi Franz, — että juttu näyttää saavan mieluisan seikkailun muodon.
— Siltä minustakin tuntuu, sanoi Albert, — ja pahoin pelkään, että saatte mennä yksinänne herttua Braccianon tanssiaisiin.
Franz ja Albert olivat kumpikin saaneet samana aamuna kutsun tämän kuuluisan pankkiirin luo.
— Mutta muistakaa, vastasi Franz, — että koko ylhäisö on herttuan luona. Ja jos kaunis tuntematon todellakin kuuluu ylhäisöön, niin hänen täytyy tulla sinne.
— Pysyn joka tapauksessa väitteessäni, sanoi Albert. — Luittehan kirjeen?
— Luin.
— Tiedättehän, kuinka vaillinaisen kasvatuksen Rooman keskisäädyn naiset saavat?
— Tiedän, vastasi Franz.
— Lukekaahan tämä kirje uudelleen, tarkastakaa käsialaa ja etsikää, löydättekö ainoatakaan oikeinkirjoitusvirhettä.
— Olette onnen lempilapsi, sanoi Franz ojentaen toisen kerran kirjeen Albertille.