— Tällaisena päivänä tai oikeammin yönä ei pitäisi viipyä ulkona, sanoi herttua. — Eikö totta, kreivitär?
Nämä viimeiset sanat hän lausui kreivitär G…lle, joka juuri astui sisään herttuan veljen, signor Torlonian taluttamana.
— Minun mielestäni nyt on ihana yö, vastasi kreivitär. — Ja täällä olijat surevat ainoastaan sitä, että se loppuu niin pian.
— Minä en puhukaan läsnä olevista, sanoi herttua hymyillen. — Täällä ei ole miehillä muuta vaaraa kuin että rakastuvat teihin, eikä naisilla muuta kuin että tulevat mustasukkaisiksi nähdessään teidät niin kauniina. Minä puhun niistä, jotka liikkuvat Rooman kaduilla.
— Hyvä Jumala, huudahti kreivitär, — kuka tähän aikaan liikkuu Rooman kaduilla muuten kuin mennäkseen tanssiaisiin?
— Ystävämme Albert de Morcerf, rouva kreivitär, jonka jätin ajamaan takaa tuntematonta kaunotarta kello seitsemän aikaan, vastasi Franz, — ja joka ei vieläkään ole palannut.
— Ettekö siis tiedä, minne hän on mennyt?
— En laisinkaan.
— Onko hänellä aseita?
— Hän on pajatson puvussa.