Franz astui sisään. Portailla hän kohtasi Pastrinin.
— No? kysyi tämä.
— No, mitä? vastasi Franz.
— Näittekö miehen, jolla on teille asiaa ystävältänne? kysyi hän Franzilta.
— Näin, vastasi tämä, — ja hän antoi minulle kirjeen. Olkaa hyvä ja tuokaa huoneeseeni valoa.
Hotellinomistaja käski palvelijaa astumaan Franzin edellä kynttilä kädessään. Nuori mies oli nähnyt Pastrinin kasvoilla kauhun ilmeen, ja sen vuoksi hän tahtoi mitä kiireimmiten päästä lukemaan Albertin kirjettä. Heti kun kynttilä oli sytytetty, hän avasi kirjeen. Kirje oli Albertin käsialaa ja sen alla oli hänen nimensä. Franz luki sen kahteen kertaan, niin suuresti hän hämmästyi sen sisällystä.
Kirje oli seuraava:
Rakas ystävä, heti kun olette tämän saanut, ottakaa matkakreditiivini, joka on salkussa kirjoituspöydän keskimmäisessä laatikossa. Ellei se riitä, niin liittäkää siihen omanne. Juoskaa Torlonian luo, nostakaa häneltä neljätuhatta piasteria ja antakaa ne tämän kirjeen tuojalle. Minun täytyy saada tämä rahamäärä heti paikalla.
Tiedän voivani luottaa teihin niin kuin tekin minuun.
P.S. Uskon nyt, että Italiassa on rosvoja. (Tämä lause oli kirjoitettu englannin kielellä.)