— Joko hän on ennättänyt mennä levolle?
— En usko.
— Soittakaa hänen ovelleen ja kysykää, ottaako hän minut vastaan.
Pastrini kiirehti täyttämään nämä määräykset. Viiden minuutin kuluttua hän palasi.
— Kreivi odottaa teidän ylhäisyyttänne, sanoi hän.
Kreivi istui pienessä työhuoneessa, jota Franz ei vielä ollut nähnyt ja jonka seinillä oli divaanit. Kreivi tuli häntä vastaan.
— Mikä hyvä tuuli teidät tuo tällaisena hetkenä minun luokseni? sanoi hän. — Tuletteko ehkä kutsumaan minut illalliselle? Siinä tekisitte todellakin hyvin rakastettavasti.
— En, tulen puhumaan kanssanne hyvin vakavasta asiasta.
— Vakavasta asiasta! sanoi kreivi luoden Franziin tavallisen terävän katseensa. — Mistä asiasta?
— Olemmeko kahden?