Franz ja kreivi läksivät astelemaan samaa polkua, joka sadan askelen päässä laskeutui pieneen laaksoon.
Kohta he näkivät kahden miehen keskustelevan varjossa. Toinen oli Peppino, toinen vartioimaan asetettu rosvo.
Franz ja kreivi lähestyivät. Rosvo tervehti.
— Teidän ylhäisyytenne, sanoi Peppino kreiville, — suvaitkaa seurata minua. Katakombin aukko on parin askelen päässä.
— Hyvä on, sanoi kreivi, — astu edeltä.
Pensaikon takana oli kalliolohkareiden keskellä aukko, josta mies töin tuskin mahtui sisään.
Peppino pujahti ensimmäisenä tähän koloon. Hän oli astunut muutaman askelen eteenpäin, kun käytävä laajeni. Hän pysähtyi, sytytti soihdun ja kääntyi katsomaan, seurattiinko häntä.
Kreivi ja Franz kulkivat hänen jäljessään perätysten.
Käytävä aleni loivasti ja tuli sitä laajemmaksi, mitä syvemmälle he saapuivat. Kreivin ja Franzin täytyi kuitenkin kulkea kumarassa, ja rinnakkain olisi kaksi tuskin voinut astua. He kulkivat siten noin sataviisikymmentä askelta, kunnes kuului ääni: "Kuka siellä?"
Samassa he näkivät soihdun valossa kimaltelevan pyssynpiipun.