— Toukokuun 21. päivänä, kello puoli yksitoista aamulla, Helder-katu 27, kertasi kreivi.
Nuorukaiset sanoivat kreiville hyvästi ja poistuivat.
— Mikä teitä vaivaa? sanoi Albert Franzille heidän palattuaan huoneisiinsa, — olette niin perin miettiväisen näköinen.
— Se on totta, sanoi Franz, — kreivi on merkillinen mies, ja ajattelen levottomana teidän tapaamistanne Pariisissa.
— Tapaamistamme … ajattelette levottomana! Joutavia! Oletteko hullu, rakas Franz! huudahti Albert.
— Hullu tai en, sanoi Franz, — en voi sille mitään.
— Kuulkaahan, jatkoi Albert, — olen iloinen saadessani tilaisuuden sanoa teille muutamia sanoja. Olette aina ollut kreiviä kohtaan kylmäkiskoinen, jota vastoin hän on ollut teitä kohtaan hyvin ystävällinen. Onko teillä jotakin häntä vastaan?
— Ehkä on.
— Oletteko tavannut hänet jossakin ennen kuin näitte hänet täällä?
— Olen.