— Ei, hyvä ystävä, sanoi nuori mies heittäytyen divaanille. — Olkaa rauhassa, me horjumme aina, mutta emme kaadu, ja alan jo uskoa, että jäämme ainaiseksi paikoillemme. Niemimaan asiat varmentavat ilmeisesti meidän asemaamme.
— Niin, sehän on totta, tehän karkotatte Don Carloksen Espanjasta.
— Emme suinkaan, älkää sekoittako asioita. Me viemme hänet ainoastaan rajan yli Ranskan puolelle ja tarjoamme hänelle turvapaikan Bourges'issa.
— Bourges'issako?
— Niin, hänellä ei ole mitään valittamisen syytä. Bourges on Kaarle VII:n pääkaupunki. Mitä, ettekö sitä tietänyt? Eilen sen tiesi jo koko Pariisi, ja toissa päivänä oli tieto siitä jo levinnyt pörssiin, sillä herra Danglars (en tiedä, mistä tuo mies saa tiedot samalla kuin mekin), herra Danglars luotti arvopaperien nousemiseen ja voitti kokonaisen miljoonan.
— Ja te uuden ritarimerkin, siltä näyttää, sillä olette pannut sinipunaisen nauhan napinreikäänne.
— He lähettivät minulle Carlos III:n ritarikunnan merkin, vastasi Debray välinpitämättömästi.
— Älkää suotta olko olevinanne välinpitämätön, vaan myöntäkää, että se miellytti teitä.
— Miellytti kyllä, sillä se täydentää pukuani. Ritarimerkki näyttää kauniilta mustan takin rinnuksessa.
— Ja, sanoi Morcerf, — näyttää aivan siltä, kuin olisi Walesin prinssi tai Reichstadtin herttua.