— Herra kreivi, ne ovat jo valmiit. Olin Palais-Royalin parhaimman kaivertajan luona, ja hän valmisti levyn minun läsnä ollessani. Ensimmäinen käyntikortti vietiin heti määräyksenne mukaan paroni Danglars'ille, Chaussée-d'Antinkatu 7. Muut ovat teidän ylhäisyytenne makuuhuoneen uunin reunalla.
— Hyvä on. Paljonko kello on?
— Kello on neljä.
Monte-Cristo antoi hansikkaansa, hattunsa ja keppinsä samalle lakeijalle, joka Morcerfin eteisessä oli rientänyt noutamaan vaunuja; sitten hän meni pieneen salonkiin herra Bertuccion näyttäessä hänelle tietä.
Niin kuin taloudenhoitaja oli sanonut, odotti notaari pienessä salongissa.
Hän oli vähäpätöinen pariisilainen kirjuri, joka oli korotettu piirinotaariksi.
— Oletteko notaari, joka on saanut tuon maatalon myymisen toimekseen? kysyi Monte-Cristo.
— Olen, herra kreivi, vastasi notaari.
— Kauppakirjat ovat valmiina?
— Ovat, teidän ylhäisyytenne.