— Hevoseni! sanoi Monte-Cristo.
— Ne ovat vaunujen edessä, teidän ylhäisyytenne, vastasi Bertuccio. — Seuraanko herra kreiviä?
— Ette. Ajaja, Baptistin ja Ali, ei muita.
Kreivi astui portaita alas ja näki vaunujensa eteen valjastettuina ne hevoset, joita hän aamupäivällä oli ihaillut Danglars'in ajoneuvojen edessä. Kulkiessaan niiden ohitse hän vilkaisi niihin.
— Ne ovat todellakin hyvin kauniit, sanoi hän, — ja teitte oikein ostaessanne ne minulle. Mutta se tapahtuikin aivan viime tingassa.
— Teidän ylhäisyytenne, sanoi Bertuccio, — minun oli niitä hyvin vaikea saada, ja ne maksoivatkin hyvin paljon.
— Ovathan hevoset siitä huolimatta yhtä kauniit, sanoi kreivi kohauttaen olkapäitään.
— Jos teidän ylhäisyytenne on tyytyväinen, sanoi Bertuccio, — niin silloin kaikki on hyvin. Minne teidän ylhäisyytenne lähtee?
— Chaussée-d'Antin-kadun varrelle, paroni Danglars'in luo.
Bertuccio aikoi lähteä.