— Siksi, vastasi Albert nauraen, — että sieltä kuuluu joka päivä ristiriitaisia uutisia.
— Hitto vieköön, sanoi Monte-Cristo, — herra Danglars panee päivässä uhkapeliin kolmesataatuhatta frangia! Hän mahtaa olla tavattoman rikas?
— Hän ei pelaa pörssissä, sanoi Lucien, — vaan rouva Danglars. Hän on niissä asioissa hyvin uhkarohkea.
— Mutta kun te olette järkevä, Lucien, ja tiedätte miten epäluotettavia uutiset ovat, sillä tehän ne ensimmäisinä kuulette, niin voisittehan estää häntä tekemästä tuollaisia uhkarohkeita yrityksiä, sanoi Morcerf hymyillen.
— Kuinka minä voisin, kun hänen miehensäkään ei siinä onnistu? sanoi Lucien. — Tunnettehan paronittaren. Ei kukaan voi häneen vaikuttaa, ja hän tekee aivan niin kuin itse tahtoo.
— Jos minä olisin teidän sijassanne! huudahti Albert.
— Niin mitä tekisitte?
— Parantaisin hänet. Tekisin sillä tavoin palveluksen hänen tulevalle vävylleen.
— Kuinka niin?
— Sehän on hyvin helppoa. Antaisin hänelle pienen läksytyksen.