— Koska siellä tohditaan valmistaa tällaisia papereita rankaisematta? Puolta pienemmistä rikoksista, rakas isä, lähetetään Ranskassa viideksi vuodeksi Touloniin hengittämään raitista ilmaa.
— Mitä tämä tarkoittaa? kysyi luccalainen koettaen esiintyä majesteetillisesti.
— Rakas herra Cavalcanti, sanoi Andrea puristaen majurin käsivartta, — kuinka paljon saatte siitä, että esiinnytte isänäni?
Majuri aikoi puhua.
— Hiljaa, sanoi Andrea vaimentaen ääntään, — minä annan teille ensin luottamukseni. Minä saan vuodessa viisikymmentätuhatta frangia siitä, että olen poikanne. Siitä ymmärrätte, ettei minun tee mieleni siitä kieltäytyä.
Majuri katsahti levottomana ympärilleen.
— Olkaa rauhassa, olemme kahden kesken, sanoi Andrea. — Puhummehan sitä paitsi italiankieltä.
— No niin, sanoi luccalainen, — minä saan viisikymmentätuhatta, kerta kaikkiaan.
— Herra Cavalcanti, sanoi Andrea, — uskotteko satuihin?
— Sitä en tehnyt ennen, mutta nyt kai minun täytyy uskoa.