— Olen kyllä.
— Keneltä?
— Eräältä apotti Busonilta.
— Jota ette tietysti tunne?
— En ole koskaan nähnytkään.
— Ja mitä tuossa kirjeessä oli?
— Ettehän vain petä minua?
— En suinkaan, asiammehan on yhteinen.
— Lukekaa siis.
Ja majuri ojensi kirjeen nuorelle miehelle. Andrea luki puoliääneen: