— Ymmärrän tämän hienotunteisuuden, sanoi Andrea pistäen setelitukun housuntaskuunsa.
— Hyvä on, sanoi Monte-Cristo. — Ja nyt, lähtekää!
— Ja milloin meillä on kunnia tavata jälleen herra kreivi? kysyi Cavalcanti.
— Niin, kysyi Andrea, — milloin meillä on se kunnia?
— Lauantaina, jos niin tahdotte. Talossani Auteuilissa, Fontaine-katu n:o 28, on luonani päivällisillä useita henkilöitä, niiden joukossa herra Danglars, pankkiirinne. Esittelen teidät molemmat hänelle, sillä täytyyhän hänen tutustua teihin maksaakseen teille rahanne.
— Juhlapuvussako? kysyi majuri puoliääneen.
— Juhlapuvussa? Univormussa, kunniaristit rinnassa, polvihousuissa.
— Entä minä? kysyi Andrea.
— Oh, te tulette aivan yksinkertaisessa asussa: mustat housut, kiiltonahkakengät, valkoinen liivi, musta tai sininen hännystakki, pitkä kaulahuivi. Hankkikaa pukunne Bliniltä tai Véroniquelta. Ellette tunne heidän osoitettaan, niin Baptistin ilmoittaa ne teille. Mitä vaatimattomammin esiinnytte, rikkaita kun olette, sitä suuremman vaikutuksen teette. Jos ostatte hevoset, niin menkää Devedeux'n luo. Jos ostatte vaunut, menkää Baptisten luo.
— Mihin aikaan voimme tulla? kysyi nuori mies.