— Maximilien, johan sanoin, etten ole neiti Eugénien ystävä.
— Tytöt tunnustavat yhtä ja toista toisilleen, vaikkeivät olekaan ystäviä. Myöntäkää suoraan, että kysyitte häneltä sitä. Näin teidän hymyilevän.
— Jos sen näitte, Maximilien, niin tästä lautaseinästä ei ole mitään haittaa.
— No, mitä hän siis kertoi teille?
— Hän sanoi, ettei rakasta ketään, vastasi Valentine, — että avioliitto häntä kauhistutti ja että hän mieluummin viettäisi vapaata, riippumatonta elämää. Hän melkein toivoi, että hänen isänsä menettäisi omaisuutensa, niin hänkin voisi ruveta taiteilijaksi, niin kuin neiti Louise d'Armilly.
— Enkö sitä arvannut!
— No, entä sitten, mitä se todistaa? kysyi Valentine.
— Ei mitään, vastasi Maximilien hymyillen. — Mutta palatkaamme meihin.
— Niin, se on totta, sillä meillä on aikaa tuskin kymmentä minuuttia.
— Hyvä Jumala, huudahti Maximilien säikähtyneenä.