— Hänellä on siis jumalainen aavistuksen lahja? sanoi Valentine hymyillen.
— Niin, vastasi Maximilien, — monesti luulen, että hän aavistaa kaiken … varsinkin hyvän.
— Tehkää minut tutuksi tuon miehen kanssa, sanoi Valentine surullisesti, — että saisin tietää, saanko niin suurta rakkautta osakseni, että se korvaa kaiken mitä olen kärsinyt.
— Ystävä parka! Mutta tehän tunnette hänet.
— Minäkö?
— Niin. Hän on se mies, joka pelasti äitipuolenne ja veljenne hengen.
— Kreivi Monte-Cristoko?
— Juuri hän.
— Oh, sanoi Valentine, — hän ei koskaan voi olla minun ystäväni, sillä hän on liian hyvä ystävä äitipuoleni kanssa.
— Kreivikö äitipuolenne ystävä, Valentine? Vaistoni ei ole niin suuressa määrässä voinut erehtyä. Olette varmasti väärässä.