— Kuinka niin?
— Kaikki, mitä minulle näytätte… Ettekä siis yleensä ymmärrä kerrassaan mitään niistä merkeistä, jotka annatte?
— En kerrassaan mitään.
— Ettekö koskaan ole koettanut niitä ymmärtää?
— En koskaan. Miksi niistä välittäisin?
— Mutta onhan merkkejä, jotka koskevat nimenomaan teitä?
— On kyllä.
— Ja ne te ymmärrätte?
— Ne ovat aina samat ja ilmoittavat vain: … saatte tunnin levätä … huomiseen…
— Nehän ovat aivan viattomia, sanoi kreivi. — Mutta katsokaahan, eikö naapurinne ala liikuttaa laitostaan.