Heti kun Albert oli saattanut äitinsä tämän huoneisiin, hän kylpi, käski tuomaan hevosensa pihalle ja pukeutui kamaripalvelijansa avulla. Sitten hän ajoi Champs-Elysées 30:een kreivi Monte-Criston luo.
Kreivi otti hänet vastaan tapansa mukaan hymyillen. Omituista kyllä ei tämän miehen ystävänäkään päässyt askeltakaan lähemmäksi hänen sydäntään. Kun hän yritti lähestyä, tuntui aina kuin olisi muuri noussut eteen. Niinpä Morcerfkin, joka juoksi häntä kohden syli avoinna, antoi hänet nähdessään käsivartensa vaipua alas ja tohti tuskin ojentaa hänelle kättään.
Monte-Cristo tarttui siihen tapansa mukaan, puristamatta sitä.
— Tässä olen, rakas kreivi, sanoi Albert.
— Tervetuloa.
— Saavuin tunti sitten ja tulen aivan ensimmäiseksi teidän luoksenne.
— Siinä teitte hyvin ystävällisesti, sanoi Monte-Cristo ilmeettömällä äänellä.
— Mitä uutta kuuluu?
— Uuttako? Ja sitä kysytte minulta, muukalaiselta.
— Tarkoitan, oletteko millään tavoin toiminut minun hyväkseni.