Albert katsahti ympärilleen.
— Etsittekö tytärtäni? hymyili paronitar.
— Etsin, sanoi Albert. — Oletteko ehkä ollut niin julma, ettette olekaan tuonut häntä mukananne?
— Rauhoittukaa. Hän tapasi neiti Villefort'in ja läksi hänen kanssaan jalan. Kohta he saapuvat meidän jäljestämme, kumpikin valkoisessa puvussa, toisella kimppu kamelioita, toisella lemmikkejä. Mutta sanokaahan…
— Ketä te vuorostanne etsitte? kysyi Albert hymyillen.
— Eikö kreivi Monte-Cristo tule tänne tänä iltana?
— Seitsemästoista! vastasi Albert.
— Mitä sillä tarkoitatte?
— Tarkoitan, että te olette seitsemästoista, joka kysyy samaa, sanoi Albert hymyillen. — Kreivi on todentotta huomattu henkilö. Minun täytyy onnitella häntä.
— Entä vastaatteko jokaiselle samalla tapaa kuin minullekin?