Kirje oli yhä paikoillaan.
Tämä uudistui joka päivä kahden viikon aikana, tuottaen ensiksi van Baerlelle pettymystä ja saattaen hänet lopuksi epätoivon valtaan.
Kuudentenatoista päivänä kyyhkynen vihdoinkin palasi ilman kirjettä.
Van Baerle oli osottanut kirjeen hoitajattarelleen, vanhalle friisittärelle, rukoillen sitä armeliasta ihmistä, joka sen löytäisi, toimittamaan sen hänelle mahdollisimman varmasti ja nopeasti.
Tässä hoitajattarelle osotetussa kirjeessä oli ollut pieni lippu Rosalle.
Jumala, joka henkäyksellään kuljettaa orvokin siemenen ylös kivimuureille ja suo sadetta, joka sen kasvattaa, Jumala huolehti siitä, että van Baerlen hoitajatar sai tämän kirjeen.
Se tapahtui tällä tavoin:
Lähtiessään Dordrechtista Haagiin ja Haagista Gorkumiin, herra Isak Boxtel oli jättänyt oman onnensa nojaan sekä talonsa että palvelijansa, sekä näkötorninsa kaukoputkineen että myöskin kyyhkysensä.
Palkatta jäänyt palvelija käytti ensin vähäiset säästövaransa ja ryhtyi sitten syömään kyyhkysiä.
Tämän johdosta kyyhkyset muuttivat Isak Boxtelin katolta Kornelius van Baerlen katolle.