— No, kuinkas tänään voidaan? tiedusteli Kornelius.
Gryphus silmäili häntä yhä syrjästä.
— Koira ja herra Jakob ja kaunis Rosamme, kuinka ne voivat kaikki tyyni?
Gryphus irvisti hampaitansa.
— Tässä on aamiaisenne, sanoi hän.
— Kiitoksia, ystäväni Kerberos, lausui vanki, — se tulee oikeaan aikaan, minulla on kova nälkä.
— Vai on teidän nälkä? ihmetteli Gryphus.
— Miksikä ei olisi? kysyi van Baerle.
— Salajuonet näyttävät edistyvän hyvin, tuumiskeli Gryphus.
— Mitkä salajuonet? kysyi Kornelius.