Kornelius vavahti ja käännähtäessään hän laski kätensä sipuleilleen.
— Ken siellä on? kysyi hän.
— Herra, vastasi palvelija, — täällä on lähetti Haagista.
— Lähetti Haagista… Mitä hän sitten haluaa?
— Se on Craeke.
— Craeke, herra Jan de Wittin uskottu palvelija. Hyvä! Odottakoon hän hetken.
— En voi odottaa, vastasi ääni eteisestä.
Samassa Craeke, palvelijan kiellosta välittämättä, syöksähti kuivatushuoneeseen.
Tuo melkein raju esiintyminen oli niin räikeä vastakohta talon tavoille, että van Baerle, nähdessään Craeken syöksähtävän huoneeseen, teki melkein kouristuksentapaisen liikkeen kädellään, jonka oli laskenut sipuleille, niin että kaksi noista kalleuksista lennähti tiehensä, toinen pöydän alle, joka oli suuren pöydän vieressä, toinen uuniin.
— Tuhat tulimaista! huudahti Kornelius hyökäten ajamaan takaa sipulejaan. — Mitä sitten on tapahtunut, Craeke?