"Rangaistuksekseen, ja sen todisteena", jatkoi Mousqueton rintaansa röyhistäen, "tahdon vain mainita, että kerrankin muuan englantilainen prinssi kuoli malvasirsammioon.[23] Olen kuullut abbé d'Herblayn kertovan siitä tapauksesta."
"Sitä epäpäteä!" virkahti Blaisois; "olisinpa minä ollut hänen sijassaan!"
"Kyllä voit", tokaisi Grimaud laskiessaan yhteen pitkää numeroriviä.
"Mitä!" ällistyi Blaisois, "minäkö voin?"
"Niin", jatkoi Grimaud, saaden neljä muistiin ja siirtäen tämän luvun vasemmanpuoliselle numeroriville.
"Ettäkö minä voin? Selittäkäähän, herra Grimaud?"
Mousqueton pysyi vaiti Blaisoisin kysellessä, mutta hänen kasvojensa ilmeestä oli helppo nähdä, että välinpitämättömyys ei ollut syynä.
Grimaud pitkitti laskemistaan ja merkitsi loppusumman.
"Portviiniä", huomautti hän sitten ojentaen kätensä takaosastoon päin, missä d'Artagnan ja hän olivat käyneet laivurin seurassa.
"Mitä! Nuo tynnyritkö, jotka näin oven raosta?"