"Sovittu siis."
Mordaunt painui polvensa varaan ja kiinnitti hanaan sytytyslangan toisen pään, jotta hänen tarvitsisi vain virittää tuli toiseen.
Sen tehtyään hän silmäsi kelloaan.
"Kuulittehan? Neljännestä yli kahdentoista", hän sanoi nousten; "siis kahdenkymmenen minuutin kuluttua."
"Selvä juttu, sir", vastasi Groslow; "minun täytyy vain vieläkin huomauttaa teille, että ottamanne tehtävä on jossakin määrin vaarallinen ja että olisi parempi määrätä joku miehistämme sytyttämään ilotulitus."
"Hyvä Groslow", intti Mordaunt, "te tunnette ranskalaisen sananlaskun: On n'est bien servi que par soi-même.[24] Sen mukaan olen päättänyt toimia nyt."
Grimaud oli kuullut kaikki, jollei ymmärtänyt kaikkea. Mutta hänen terävä silmänsä oli korvannut täydellisen kielitaidon puutteen. Hän oli nähnyt ja tuntenut muskettisoturien kaksi verivihollista; hän oli havainnut, että Mordaunt kiinnitti sytyttimen, ja kyennyt tekemään johtopäätöksensä sananlaskusta, jota Mordaunt ei ollut huolinut kääntää äidinkielelleen. Hän koetteli viimein sarkkansa sisältöä, ja Mousquetonin ja Blaisoisin odottaman nesteen sijasta hän tunsi karkeita ruutijyväsiä hiertyvän rikki hyppysissään.
Mordaunt poistui laivurin kanssa. Ovella hän pysähtyi kuuntelemaan.
"Kuuletteko, kuinka ne vetelevät unia?" virkkoi hän.
Portoksen kuorsaus tunkeusi tosiaan lattian läpi.