"Mutta Portos? En näe häntä."
"Portos kyllä tulee, ole huoletta; hän ui kuin valaskala."
Portosta ei tosiaankaan näkynyt, sillä hänen, Mousquetonin ja Blaisoisin kesken oli syntynyt puolittain hullunkurinen, puolittain draamallinen kohtaus.
Aaltojen kohinan, vinkuvan tuulen ja tummina kurimuksina vilisevän veden kauhistuttamina nämä kavahtivat takaisin, kun heidän piti lähteä liikkeelle.
"No, no!" kovisti Portos, "veteen siitä!"
"Mutta monsieur", vastusti Mousqueton, "minä en osaa uida; jättäkää minut tänne."
"Ja minut myöskin, monsieur", sanoi Blaisois. "Vakuutan, että minusta koituu pelkkää kiusaa tuossa pikku veneessä", jatkoi Mousqueton.
"Ja minä hukun varmasti ennen kuin pääsen siihen", pitkitti Blaisois.
"Kas niin, minä kuristan teidät molemmat, jollette lähde tästä", uhkasi Portos ja tarttui heitä kurkkuun. "Eteenpäin, Blaisois!"
Portoksen rautakouran tukahuttama voihkaus oli Blaisoisin ainoana vastauksena, sillä pidellen häntä kaulasta ja jaloista työnsi jättiläinen hänet päistikkaa ulos ikkuna-aukosta kuin laudanpätkän.