"Teillä lienee myös joukko aatelia puolellanne?" tiedusti Atos.
"On toki! Meillä on ensiksikin, niinkuin kai tiedättekin, jo prinssi de Conti, Longuevillen herttua, Beaufortin herttua, Elboeufin herttua, Bouillonin herttua, Chevreusen herttua, herra de Brissac, marski de la Mothe, herra de Luynes, Vitryn markiisi, Marcillacin ruhtinas, Noirmoutiersin markiisi, kreivi de Fiesque, Laiguesin markiisi, kreivi de Montrésor, Sévignén markiisi ja kuka niitä kaikkia muistaakaan."
"Entä herra Raoul de Bragelonne?" kysyi Atos värähtävällä äänellä; "d'Artagnan sanoi minulle, että hän oli lähtiessään suosittanut nuorukaista teidän hoivaanne, hyvä Planchet."
"Tosiaan, herra kreivi, aivan kuin olisi varakreivi ollut hänen oma poikansa, ja voinkin vakuuttaa, että minä en ole hetkeksikään menettänyt häntä näkyvistäni."
"Hän siis jakselee hyvin?" sanoi Atos ilahtuen; "hänelle ei liene tapahtunut mitään?"
"Ei mitään, monsieur."
"Ja hän asuu…"
"'Kaarlo Suuressa' kuten ennenkin."
"Ja miten hän viettää päivänsä?"
"Milloin Englannin kuningattaren, milloin madame de Chevreusen luona. Hän ja kreivi de Guiche ovat eriämättömiä."