Atos vain vilkaisi miekantynkään.
"Se on d'Artagnanin säilä", hän vastasi.
"Pitkänkö vai lyhyen?" kysyi isäntä.
"Lyhyen", vastasi Atos.
"Minä näen, että te olette noiden herrojen ystäviä."
"No niin, mitä heille on tapahtunut?"
"He ratsastivat pihalle uupunein hevosin, ja ennenkuin he olivat ehtineet sulkea ajoporttia karautti heidän kintereillään sisälle kahdeksan rakuunaa."
"Kahdeksan!" huudahti Aramis. "Minua hämmästyttää, että kaksi niin urheata miestä kuin d'Artagnan ja Portos antausivat vangiksi kahdeksalle miehelle."
"Tietenkin, monsieur, ja noilta kahdeksalta ei se yritys olisi käynytkään, mutta he ottivat kaupungista avukseen kaksikymmentä sotamiestä kuninkaallisesta italialaisrykmentistä, joka on täällä varusväkenä; teidän kaksi ystäväänne suorastaan rutistettiin ylivoiman alle."
"Vangittuna!" virkkoi Atos; "ja tiedetäänkö syytä?"