"Saat kyllä, sillä sikäli kuin panet hommaa täytäntöön, käsität jutun."
"Mieluisampaa olisi kuitenkin…"
"Hauskempaa on nauttia yllätyksestä."
"Aivan oikein, se kyllä on totta", myönsi Portos.
"Vaiti nyt!"
Portos jäi mykäksi ja hievahtamattomaksi.
Molemmat sotamiehet lähestyivät tosiaan ikkunaa, hieroen käsiään, sillä helmikuun ilta oli jokseenkin kylmä.
Samassa avautui vartiohuoneen ovi jälleen, ja toista sotamiestä huudettiin takaisin. Tämä jätti kumppaninsa ja palasi vartiohuoneeseen.
"Käykö se vieläkin laatuun?" kysyi Portos.
"Paremmin kuin koskaan", vastasi d'Artagnan. "Kuulehan nyt: minä huudan tänne tuon sotamiehen, puhellakseni hänen kanssaan, niinkuin eilen kutsuin erään hänen kumppaninsa, muistathan?"