"Minä samoin!" ilmoitti Atos.
"Ja minä myös!" yhtyi Portos, joka ohjettansa totellen yhä piteli kardinaalia kainalosta.
"Tätä voi tosiaan sanoa onnenpotkaukseksi, monseigneur", puheli d'Artagnan. "Juuri kun teidän ylhäisyytenne pahoitteli, että teidän oli pakko kiirehtää jalkaisin…"
Mutta hänen puhuessaan painui pistoolin piippu hänen rintaansa vasten, ja hän kuuli vakavasti lausutun varoituksen:
"Älkää koskeko!"
"Grimaud!" huudahti d'Artagnan; "Grimaud, mitä sinä täällä teet? Taivasko sinut on lähettänyt?"
"Ei, monsieur", vastasi kunnon palvelija; "herra Aramis käski minun vartioida hevosia."
"Aramis on siis täällä?"
"Niin, monsieur, eilisestä saakka."
"Mitä te täällä teette?"