"Vieläpä täytyy minun sanoa, että meillä on aihetta kiitelläkin häntä."
"Mahdotonta!"
"Niin vain on asia; hänen toimestaan me nyt olemme vapaalla jalalla."
"Hänen toimestaanko?"
"Niin, hän antoi kamaripalvelijansa Bernouinin viedä meidät kasvihuoneeseen, ja sieltä seurasimme häntä kreivi de la Fèren luo. Silloin hän tarjoutui antamaan meille takaisin vapautemme, me vastaanotimme tarjouksen, ja hän osoitti meille suosiollisuuttaan niin pitkälle, että näytti meille tietäkin ja johti meidät puistomuurin luo, jonka yli olimme juuri hyvillä mielin kavunneet, kun kohtasimme Grimaudin."
"Kas vain!" kummeksui Aramis; "se lepyttää minua, ja soisinpa hänen olevan tässä, saadakseni sanoa hänelle, etten luullut häntä kykeneväksi niin kauniiseen menettelyyn."
"Monseigneur", virkkoi d'Artagnan, joka ei saanut enää hillityksi itseään, "sallikaa minun esitellä teille herra chevalier d'Herblay, joka haluaa — kuten jo kuulittekin — lausua teidän ylhäisyydellenne kunnioittavan kiitollisuutensa."
Ja hän vetäysi sivulle, paljastaen Aramiin hämmästyneille katseille Mazarinin hämmentyneet kasvot.
"Ka, hei!" äännähti Aramis; "kardinaali? Oiva saalis! Hoi, ystävät! Hevosia, hevosia!"
Muutamia ratsumiehiä kiirehti esiin.