"Hänen korkeutensa prinssi on siinä voitollinen kuten aina."
"Hyvin mahdollista, monseigneur; mutta taistelun edellä me siirrämme teidän ylhäisyytenne toiseen herra du Vallonin linnaan ja hänellä on kolme tällaista. Me emme tahdo panna teidän ylhäisyyttänne alttiiksi sodan vaaroille."
"No niin", mukautui Mazarin, "minä näen, että minun on antauduttava."
"Ennen piiritystä?"
"Niin, saadakseni kenties paremmat ehdot."
"Ka, mitä ehtoihin tulee, monseigneur, niin huomaatte meidät hyvin kohtuullisiksi."
"No, antakaa minun siis kuulla ne."
"Levähtäkää ensin, monseigneur, niin mietimme sillaikaa."
"En kaipaa lepoa, messieurs; haluan vain tietää, olenko ystävien käsissä vai vihollisten."
"Ystävien, monseigneur, ystävien!"