"Mutta jos kieltäydyn kirjoittamasta?"
"Silloin, monseigneur", vastasi d'Artagnan, "teidän ylhäisyytenne suvaitkoon syyttää itseänsä seurauksista."
"Rohkenisitteko tehdä väkivaltaa kardinaalille?"
"Te olette tehnyt väkivaltaa hänen majesteettinsa muskettisotureille, monseigneur!"
"Kuningatar kostaa minun puolestani, hyvät herrat!"
"Sitä en usko, vaikken epäile häneltä puuttuvan siihen halua; me lähdemme Pariisiin teidän ylhäisyytenne keralla, ja pariisilaiset pystyvät kyllä puolustamaan meitä…"
"Kylläpä nyt oltaneen levottomia Rueilissa ja Saint-Germainissa!" kiusasi Aramis. "Sielläkös kysellään, missä kardinaali on, mihin ministeri on joutunut, missä suosikki viettää aikansa! Joka sopesta ja kolosta siellä nyt haeskellaan teidän ylhäisyyttänne. Juttuja tulee liikkeelle jos jonkinlaisia, ja jos frondelaiset ovat jo kuulleet katoamisestanne, on heidän leirissään rajaton riemu valloillaan!"
"Hirveätä!" mutisi Mazarin.
"Kirjoittakaa siis alle, monseigneur", kovisti Aramis.
"Mutta jos minä kirjoitan ja kuningatar kieltää vahvistuksensa?"