"Niin olen, monseigneur", vastasi upseeri.
Kardinaali silmäili vielä hetkisen tätä ymmärtäväistä päätä ja näitä kasvoja, joiden tavattoman herkkyyden olivat vuodet ja kokemus tasaannuttaneet. Mutta d'Artagnan kesti tarkastuksen kuin mies, joka on ennen ollut paljoa läpäisevämpienkin katseitten tutkimana.
"Hyvä herra", virkkoi kardinaali, "te seuraatte minua, tai oikeammin minä teitä."
"Palvelukseksenne, monseigneur", vastasi d'Artagnan.
"Haluaisin itse katsastaa vartioita, jotka ympäröivät Palais-Royalin; luuletteko siitä olevan mitään vaaraa?"
"Vaaraako, monseigneur?" kysyi d'Artagnan hämmästyneenä, "ja mitä?"
"Sanotaan kansan olevan täydessä kapinassa."
"Kuninkaallisen muskettisoturin univormua pidetään suuressa kunniassa, monseigneur, ja joka tapauksessa otan minä kolmen muun kanssa ajaakseni sata tuollaista tolvanaa pakosalle."
"Näitte tietenkin, miten kävi Commingesin."
"Herra de Comminges on henkivartiorykmentissä eikä muskettiväessä", vastasi d'Artagnan.