"Kyllä, miekkailen kuten sinä entiseen aikaan, kenties vielä paremminkin. En päivän mittaan mitään muuta teekään."
"Ja kenen kanssa?"
"Oivallisen miekkailunopettajan kanssa, joka meillä on täällä."
"Mitä! Täälläkö?"
"Niin, täällä luostarissa, veikkoseni. Jesuiittaluostarissa on kaikkea."
"Olisit siis surmannut herra de Marcillacin, jos hän olisi yksinään tullut ahdistamaan sinua eikä kahdenkymmenen miehen johtajana?"
"Ehdottomasti", vakuutti Aramis, "ja kahdenkymmenen miehensäkin etunenässä, jos olisin voinut paljastaa miekkani tulematta tunnetuksi."
— Herra armahtakoon, — jupisi d'Artagnan hiljaa itsekseen, — luulenpa hänen käyneen gascognelaisemmaksi kuin minä.
Sitten hän lisäsi ääneen:
"No niin, hyvä Aramis, kysyit minulta, minkätähden etsin sinua?"