"Totta kyllä. Hänellä on kuningatar puolellaan."
"Se on sentään jotakin kaiketi."
"Mutta hänen puolellaan ei ole kuningas."
"Lapsi!"
"Lapsi, joka pääsee itsenäiseksi neljän vuoden kuluttua."
"Joka tapauksessa kuuluu hänelle nykyisyys."
"Niin, muttei tulevaisuus; ja nykyäänkään ei hänellä ole puolellaan parlamenttia tai kansaa eli siis rahoja, ei aatelia eikä ruhtinaita, jotka vastaavat miekkaa."
D'Artagnan kynsi korvallistaan; hänen täytyi itsekseen tunnustaa, että toinen puhui sekä laajalta että oikealta näkökannalta.
"Huomaat nyt, hyvä ystävä, onko minulla vielä tavallista terävänäköisyyttäni tallella. Kenties teen väärin siinä, että pakisen kanssasi näin avomielisesti, sillä sinä näyt tosiaan olevan Mazarinin miehiä."
"Minäkö!" huudahti d'Artagnan, "kaukana siitä!"