"En. Älkäämme siis siirtykö kumpaiseenkaan; jääkäämme ystävyksiksi, rupeamatta kardinaalilaisiksi tai frondelaisiksikaan."
"Niin", yhtyi Aramis, "olkaamme muskettisotureita."
"Papinkauluksessakin?" muistutti d'Artagnan.
"Papinkauluksessa ennen kaikkea!" huudahti Aramis; "se siinä juuri hupaista onkin."
"Hyvästi sitten!" toivotti d'Artagnan.
"En tahdo pidätellä sinua, hyvä ystävä", vastasi Aramis, "olletikaan kun en tiedä, mistä antaisin sinulle yösijan, ja kun en hevillä voi esittää sinulle, että makaisit vaunuvajassa Planchetin kanssa."
"Olenhan tuskin kolmen lieuen päässä Pariisista. Hevoset ovat levänneet kyllikseen ja vajaassa tunnissa olen kotona."
D'Artagnan täytti nyt viimeisen lasillisen viiniä.
"Entisten iloisten päiviemme malja!" esitti hän.
"Niin", pahoitteli Aramis, "valitettavasti on se aika mennyt; fugit irreparabile tempus."