"Kyllähän", vastasi Portos, "olen leskimies ja saan neljäkymmentä tuhatta livreä vuotuisina korkoina. Käykäämme nyt aamiaiselle, jos haluat."
"Kernaasti", vastasi d'Artagnan; "aamuilma on antanut minulle riuskean ruokahalun."
"Niin", vahvisti Portos, "ilmani on oivallinen."
He astuivat linnaan; kaikki oli kullattua lattiasta kattoon, katon rajan liisteet hohtivat kullalta, otsikkokoristeet ja nojatuolit samaten.
Pöytä oli katettu valmiiksi.
"Tässä näet arkiruokaani", virkkoi Portos.
"Hitto", vastasi d'Artagnan, "minä onnittelen sinua; itse kuninkaallakaan ei ole tällaista pöytää."
"Olen tosiaan kuullut sanottavan", mukasi Portos, "että herra de Mazarin pitää häntä hyvin laihassa ruuassa. Maistapas tätä kyljystä, veli d'Artagnan; se on omista lampaistani."
"Sinulla on mureita lampaita", kiitti d'Artagnan, "kyllä sinun kelpaa."
"Niin, ne käyttävät laitumenaan niittymaitani, jotka ovat kerrassaan oivallisia."