"Englannin Henriette, Henrik neljännen tytär."
"Hän on Louvressa, kuten tiedät."
"Missä häneltä puuttuu kaikkea, eikö niin? Tämäntalvisten ankarain pakkasten aikana kuuluu hänen sairaan tyttärensä olleen pakko polttopuiden puutteessa pysytellä makuulla. Mitä siitä ajattelet?" lisäsi Atos olkapäitään kohauttaen. "Henrik neljännen tytär värisee vilusta risukimpun puutteessa! Minkätähden ei hän pyytänyt apua joltakulta meistä sen sijaan, että vetosi Mazariniin! Silloin ei häneltä olisi puuttunut mitään."
"Tunnetko hänet, Atos?"
"En, mutta äitini näki hänet lapsena. Enkö ole kertonut sinulle, että äitini oli Maria dei Medicin hovinaisena?"
"Et koskaan. Sinä et puhele sellaisista asioista, sinä, Atos."
"Ka, hyväinen aika, kyllähän sentään", väitti Atos; "mutta tilaisuutta ei aina tarjoudu."
"Portos ei olisi sitä odottanut niin kärsivällisesti", huomautti d'Artagnan hymyillen.
"Kukin luonteensa mukaan, hyvä d'Artagnan. Vaikka Portos on hieman turhamainen, on hänellä oivallisetkin avunsa. Oletko nähnyt häntä jälleen?"
"Lähdin hänen luotansa viisi päivää takaperin", vastasi d'Artagnan.