"Tulkaa lähemmäksi, monsieur", käski Mazarin.
Päällysmies totteli.
"Tiedättekö, mitä täällä puhutaan?" jatkoi kardinaali.
"En, teidän ylhäisyytenne."
"No, sanotaan, että herra de Beaufort karkaa Vincennesistä, jollei jo ole karannutkin."
Päällysmiehen kasvot ilmaisivat ääretöntä ällistystä. Hän avasi yhtähaavaa pienet silmänsä ja ison suunsa ikäänkuin kyetäkseen paremmin käsittämään pilan, jonka hänen ylhäisyytensä oli suvainnut lausua, mutta pitkään aikaan ei hän voinut pysyä vakavana tuollaisen oletuksen johdosta, vaan remahti niin rajuun nauruun, että hänen vankka ruhonsa tutisi kuin ankarassa vilutaudissa.
Mazarin ihastui tästä niukkaa kunnioitusta noudattavasta hilpeydestä, mutta jäi kuitenkin totiseksi.
Naurettuaan tarpeekseen ja kuivattuaan silmänsä katsoi La Ramée viimein asiakseen puhua ja puolustautua iloisuutensa sopimattomuudesta.
"Karkaako, monseigneur", sanoi hän, "vai karkaa? Teidän ylhäisyytenne ei siis tiedä, missä herra Beaufort on?"
"Kyllä, monseigneur, minä tiedän, että hän asustaa Vincennesin linnantornissa."