"Herra d'Artagnania?"
"Niin."
"Häntä ei minun ole tarvinnut panna merkille, monseigneur, olen kauan tuntenut hänet."
"Mikä hän siis on miehiään?"
"Hm!" tuumi Guitaut hiukan ihmeissään kysymyksestä; "hän on gascognelainen."
"Niin, sen tiedän; mutta tahdoin kysyä, onko hän mies, johon voi luottaa."
"Herra de Tréville pitää häntä suuressa arvossa, ja onhan herra de Tréville kuningattaren hartaimpia ystäviä."
"Halusin tietää, onko häntä koeteltu."
"Jos tarkoitatte urheana soturina, niin luulen voivani vastata kysymykseen myöntävästi. La Rochellen piirityksessä, Suze-solassa ja Perpignanissa kerrotaan hänen tehneen paljoa enemmän kuin velvollisuutensa."
"Mutta te tiedätte, Guitaut, että me ministeri-poloiset usein tarvitsemme muunkinlaisia miehiä kuin urhoja. Me tarvitsemme ovelaa väkeä. Eikö herra d'Artagnan kardinaalin aikana ollut sotkeutunut johonkin juoneen, josta hän yleisen huhun mukaan suoriutui perin taitavasti?"