"Mutta miksei hän varustele itselleen kuten Chantillyssä?" muistutti d'Artagnan.
"Voi, monsieur, minulla ei ole täällä herra prinssin oivallisia lammikoita, pyydystääkseni sieltä pulskia karppeja, eikä hänen korkeutensa metsiä, virittääkseni ansoja herkullisille peltopyille. Mitä kellariin tulee, niin olen sen tutkinut läpikotaisin, ja toden totta on se peräti niukka sisällöltään."
"Herra Mouston", virkkoi d'Artagnan, "minä säälittelisin teitä, jollei minulla olisi tällähaavaa paljoa kiireellisempää tehtävää."
Hän vei Portoksen syrjään.
"Hyvä du Vallon", hän jatkoi, "olet valmiiksi pukeutunut, ja se sattuu hyvin, sillä minä vien sinut suoraa päätä kardinaalin luo."
"Kah, niinkö?" ihmetteli Portos suurenevin silmin.
"Niin, veikkonen."
"Esittelyyn?"
"Peloittaako sinua?"
"Ei, mutta hämilleni joudun."