"Hyvä on, monseigneur!"
"Herra du Vallon", sanoi Mazarin, "teidän parooniutenne on Beaufortin herttuan satulassa; teidän tarvitsee vain tavoittaa hänet. Teille, hyvä herra d'Artagnan, en lupaa mitään, mutta jos tuotte hänet takaisin elävänä tai kuolleena, saatte pyytää minulta mitä haluatte."
"Ratsaille, Portos!" sanoi d'Artagnan, tarttuen ystävänsä käteen.
"Kyllä tulen", vastasi Portos ylvään kylmäverisesti.
Ja he kiirehtivät alas pääportaita, ottivat mukaansa kaikki tapaamansa kaartilaiset ja huusivat: "Ratsaille! ratsaille!"
Heillä oli jo vähintään kymmenen miestä saattueenaan.
D'Artagnan ja Portos hyppäsivät hevosen selkään, toinen Vulcanuksen ja toinen Bayardin; Mousqueton ratsasti Phoebuksella.
"Seuratkaa minua!" huusi d'Artagnan.
"Matkaan!" virkahti Portos.
He painoivat kannuksensa jalojen juoksijain kupeisiin; vimmaisen vihurin tavoin pyyhälsivät ne pitkin Saint-Honoré-katua.